New Yorkin Metropolitan Oopperan Wozzeck on erinomainen kuvaus siitä, millaisena maailma nähtiin I maailmansodan jälkeen. Alban Bergin dodekafoninen musiikkikin oli vastaus siihen sekasortoon ja hulluuteen, jota ei voinut kuvata tonaalisella, harmonioihin perustuvalla musiikilla. Wozzeckista nähtiin viime talvena myös Kansallisteatterissa erittäin hieno versio, jonka oli ohjannut sir David McVicar. Metropotitanin...
Sopraano Karita Mattila nähdään kymmenen vuoden tauon jälkeen Metropolitanin lavalla Francis Poulencin Karmeliittain tarinoissa (Dialogues des Carmélites). Mattilan rooli Karmeliittaluostarin kuolemaa tekevänä ja kuolevana abbedissana on osoitus Mattilan intensiteetistä ja täydellisestä heittäytymisestä rooleihinsa. Vaikka rooli ei ole kovin suuri, Abbedissa kuolee jo 1. näytöksessä, Mattila saa oopperan lopussa raivoisat...
Olipa mielenkiintoista palata Mariinski-teatterin Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogian (Ring) jälkeen katsomaan Metropolitanin versiota sen toisesta oopperasta, Valkyyriasta. Metropolitan esittää tänä keväänä uudelleen Robert Lepagen vuosina 2010-2013 ohjaaman Ringin. Valkyyria on maailmanlaajuisen elokuvateatterilevityksen The Met Live in HD -ohjelmistoa. Kun en ole niitä (ainakaan vielä), jotka kiertävät ympäri maailmaa katsomassa...
Gaetano Donizettin 1840 ensi-iltansa saanut Rykmentin tytär on tyylipuhdasta koomista oopperaa. Donizetti sävelsi sen kymmenisen vuotta ennen kuin operetti tyylilajina syntyi. Rykmentin tytär sopii mainiosti operetin esikuvaksi, niin hilpeää ja purevaa sen huumori on – ja samalla äärimmäisen kaunista musiikkia. Meiltä on ehkä jäänyt huomaamatta, kuinka merkittävä ooppera Rykmentin...
Sen jälkeen, kun Carmen sai ensi-esityksensä Pariisissa 1875, se on ollut maailman esitetyin ooppera. Eikä sen asemaa tunnu uhkaavan mikään, vaikka suosiolla on myös kääntöpuolensa. Carmenista joutuu usein näkemään surkeasti tehtyjä versioita. Metropolitanin huippulaulajien versio muistuttaa, kuinka huumaavaa musiikkia Bizet sävelsikään. Carmen on niin tuttu tarina, että sitä ei...
Francesco Cilean Adriana Lecouvreur kuuluu niihin oopperoihin, joka on nimenä tuttu, mutta hyvin harvoin nähty. Syy tähän on se, että oopperassa on upeita aarioita, joita huippusopraanot mielellään esittävät ja joita soitetaan, mutta vuonna 1902 ensiesityksensä Milanossa saanut ooppera on muuten sangen harvoin esitetty. New Yorkin Metropolitanissa sitä ovat vuosikymmenten...
Uusi ooppera herättää aina suurta mielenkiintoa. Erityisen suurta mielenkiintoa herättää, kun se on New Yorkin Metropolitan Operan ohjelmistossa. Amerikkalaissäveltäjä Nico Muhlyn Marnie on taitavasti tehtyä musiikkidraamaa, jossa yritetään kurkistaa ihmisen sisäiseen maailmaan. Ja onnistutaankin. Marnie on yhteisproduktio Metropolitanin ja Lontoon English National Operan kesken. Lontoossa ensi-ilta oli viime marraskuussa...
Giacomo Puccinin Lännen tyttö (La Fanciulla del West) on säveltäjän yksi harvoin esitetyistä helmistä. Californian kultaryntäyksen 1849-50 aikoihin sijoittuva länkkäriooppera on kieltämättä hieman omalaatuinen, mutta taattua Puccinia se on. Puccini oli vaimonsa Elviran kanssa tammikuussa 1907 New Yorkissa seuraamassa Manon Lescautin ensi-iltaa. Matkan aikana hän tutustui myös kaupungin näytelmätarjontaan....
Giuseppe Verdi on niin suosittu oopperasäveltäjä, että hänen tuotannostaan toistakymmentä oopperaa on yhä edelleen oopperataloissa säännöllisesti esitettävää kantaohjelmistoa. Sen vuoksi Metropolitanin Luisa Miller on poikkeuksellisen mielenkiintoinen, suhteellisen harvoin esitettävä teos. Miksi se ei kuulu joukkoon? Luisa Miller on Verdin siirtymäkauden teos. Hän oli jo ehtinyt säveltää Nabuccon ja Macbethin....
W. A. Mozartin Cosi fan tutte kuuluu niihin oopperoihin, jotka tekohetkellään ovat olleet uskaliaita ja pahennusta herättäviä, mutta nykykatsojasta perin viattomia. Juonen sijasta huomio kannattaa kiinnittää musiikkiin. Cosi fan tutten ohjaajat haluavat sijoittaa kokonaan muuhun aikaan kuin mihin libretisti Lorenzo da Ponte sen sijoitti. Tavallaan se on hyväksyttävääkin, sillä...