Vaikka Giacomo Puccinin Tosca päättyy sankarittaren hypätessä San Angelicon muurilta kuolemaan, oopperana Tosca ei kuole koskaan. Se kykenee lumoamaan yhä uusia oopperan ystäviä. Se onkin Carmenin jälkeen suosituin ooppera.
Crhistof Loyn ohjaama Tosca on täysosuma, jossa jännite jännite säilyy alusta loppuun. Loy on kyennyt saamaan solistit sellaisen vireeseen, että Toscan kiihko ei herpaannu hetkeksikään. Kansallisoopperaa onkin syytä onnitella. Nyt on pystytty rakentamaan produktio, joka kestää vertailun minkä tahansa huippuoopperan produktion kanssa ihan millä mittarilla tahansa, olipa kyse soitosta, laulusta, näyttelijätyöstä tai lavastuksesta.
Tosca on niin usein ohjelmistossa, että ohjaus on syytä aika ajoin uusia. Edellinen Kansallisoopperan Tosca tehtiin vuonna 1995, eikä se missään tapauksessa ollut huono, mutta hyväkin kannattaa aika ajoin uusia. Toscan kohdalla ohjauksen onnistuminen on tärkeää, sillä teos palaa ohjelmistoon aina muutaman vuoden välein.
Christof Loyn Tosca on saanut aiheellisesti valtavaa ylistystä. Roolitus on erinomainen. Musiikin johdosta vastaa päävierailija Patrick Fournillier, joka tekee erinomaista työtä. Toscan suloinen, mutta samaan aika väkevä ja jännitteinen musiikki soi autuaallisesti.
Toscana esiintyy latvialainen Aušrinė Stundytė, joka on jo kannuksensa ansainnut maailman johtavissa oopperataloissa. Hänen karaktäärissään on temperamenttia ja hänen näyttelijätyönsä on erinomaista. Ohjaaja Critof Loy on päännäyt, että sopraanojen suosikkiaaria Vissi d’arte, vissi d’amore ei tässä ole sopraanon laulajankykyjä esittelevä numero vaan kiinteä osa draamaa. Stundytėn tulkinta on sydäntäsärkevä, eikä kapellimestari anna yleisölle mahdollisuutta väliaplodeihin, niin kiihkeä kohtaus Toscan ja Scarpian välillä on.
Cavaradossina on italialaistenori Andrea Carè, jonka ääni soi vaivattomasti myös korkealla. Heti oopperan alun lyhyt aaria vakuuttaa hänen kyvyistään. Tässäkin ohjaaja on halunnut pitää kiinni näytelmällisyydestä ja suosikkiaaria E lucevan le stelle lauletaan istualtaan seinään päin. Lavastaja Cristian Schmidt on loppukohtauksessa käyttänyt mainiosti mahdollisuutta nostaa näyttämöä. Näin syntyy matala ja ahdas selli, jossa Cavaradossi odottaa teloituksen täytäntöönpanoa.
Scarpiana on bassobaritoni Tuomas Pursio, joka kuuluu Leipzigin Semperoperan solistikuntaan. Pursiota kuullaan melko harvoin Suomessa, sillä hänellä on kova kysyntä maailmalla. Eikä se mikään ihme olekaan. Pursio on vakuuttava pahis ja hänen tulkintansa ei jätä epäselväksi, että Scarpia on tottunut ottamaan haluamansa.
Myös muu solistikunta, Sakristaani Heikki Aalto, Angelotti Tapani Plathan, Spoletta Matias Haakana, Sciarrone Nicolas Söderlund, Vanginvartija Henri Uusitalo ja tyttö Iitu Pelo tekevät erinomaiset roolisuoritukset.
Kuva: Heikki Tuuli/ Suomen Kansallisooppera