Tiedetään, tiedetään. Pyttipannun syöminen tuntuu aina paremmalta ajatukselta ennen syömistä kuin sen jälkeen, sillä helposti tulee syötyä silmillä, lastattua lautanen liian täyteen ja ahmittua niin, että jäljestä päin on ähky.
Terveysintoilijoita ei nyt kuunnella ollenkaan, mutta hyvän pyttipannun voi tehdä ainakin hieman kevyempänä versiona ilman, että sen herkullisuudesta tarvitsee tinkiä tippaakaan, ehkä suorastaan päinvastoin.
Sitä paitsi elämässä on tilanteita, jolloin pyttipannu on lähes välttämättömyys. Enkä nyt tarkoita krapulapäiviä vaan sitä, että joskus tähteeksi jää esimerkiksi keitettyjä perunoita, ja silloin ajatus niiden käyttämisestä pyttipannuun tuntuu perustellulta. Uudet perunat soveltuvatkin pyttipannuun paremmin kuin hyvin. Muuten olen sitä mieltä, että raaoista uusista perunoista tulee vielä parempi pyttipannu kuin keitetyistä.
Tarvitset:
500 g perunoita
Paketti grillimakkaroita tai 1 lenkkimakkara
2-3 uutta sipulia
½-1 kesäkurpitsa (koosta riippuen)
suolaa
mustapippuria
voita
(kananmunan keltuaisia)
öljyä
Pilko perunat, makkarat, sipulit ja kesäkurpitsat. Noin sentti kertaa sentti kertaa sentti tai hieman enemmän on sopiva koko. Silppua myös sipulinvarret, mutta lisää ne vasta ihan lopuksi sekaan.
Kuumenna pannulla nokare voita ja reilu luraus öljyä. Lisää kuuman rasvan joukkoon perunat ja kesäkurpitsa. Sekoittele ja anna ottaa hieman väriä. Jos käytät raakoja perunoita, paistele niitä 5-7 minuuttia ennen kuin lisää muuta ainekset.
Paistele aineksia ja anna niiden ottaa hieman väriä pintaan. Mausta ripauksella suolaa ja muutamalla kierroksella mustapippuria.
Erottele kananmunan keltuaiset valkuaisista. Valkuaisista voit tehdä jotakin ihanaa jälkiruokaa, jossa tarvitaan marenkia tai tarjota saliharjoittelua harrastavalle pojalle, joka kinuaa proteiinia.
Sekoita sipulinvarsisilppu joukkoon, nosta pyttipannu lautasille ja lisää halukkaille päälle raaka kananmunan keltuainen.
Hyvää on, ja mökkiruokaa. Tekeminen kestää vain hetken, eikä laittamisessa likaannu astioita.
En tarjoaisi vuosikertaviinejä, ruisleipää kylläkin.