Moni suuntaa kesäretken Fiskarsiin. Siitä on parissa vuosikymmenessä on sukeutunut kohde, joka toisaalta tarjoaa matkailijoille elämyksiä, toisaalta liehuttaa suomalaisen taidekäsityön ja muotoilun lippua. Fiskarsin kaltaisten kohteiden täytyy kaupallistua. Se on niiden elinehto. Monen pikkuputiikin pitäjän vuoden tienesti pitää tehdä käytännössä parin sesonkikuukauden aikana kesällä. Ei Fiskarsinkaan raitilla väki parveile...
Vuohenjuustosalaatti kuuluu niihin ruokiin, jolle ihan oikeaa reseptiä ei ole olemassakaan. Sen voi oikein hyvin tehdä ihan perussalaattina – siis salaattia, tomaatti ja kurkkua. Mutta voihan sinne lisätä makunsa mukaan vaikka mitä muuta, sillä vuohenjuuston seurassa monet maut vain paranevat. Pärynää, omenaa, retiisiä, mitä nyt tulee mieleen. Tähän aikaan...
Anjoviksesta näyttää monille tulleen kauhistus, ruoka, johon ei suostuta koskemaan suurin surminkaan. Kuitenkin anjovis on avain moneen poikkeuksellisen hyvään ruokaan. Ajatellaanpa vaikka Janssonin kiusausta. Anjovis tekee siitä hieman makean, huikean aromaattisen. Janssonin kiusausta yritetään korvata kummallisilla kana- tai kinkkuversioilla, jotka ovat mauttomia, mitään sanomattomia perunapaistoksia. Aika usein näkee myös...
Tämä resepti on niin yksinkertainen, että mietin, ilkeääkö siitä edes kirjoittaa. Kun kuitenkin kävin napsimassa salaatti jääkaapista, mikä ei oikeasti tapoihini kuulu, vakuutuin siitä, että tämä herkku kannattaa jakaa. Kukkakaalihan on vähän hankalan kasviksen maineessa, kun siitä keitettynä tulee tosi helposti ylikypsä ja epämiellyttävän makuinen. Hieman raa’aksi keitetty ja...
Richard Wagnerin Tristan ja Isolde on ooppera, jossa teoksen sisäinen jännite pitää katsojaa pihdeissään, niin, että kronologinen aika menettää merkityksensä. Samaa on Wagnerin muissakin oopperoissa, mutta Tristanissa piirre korostuu. Sen vuoksi on aloitettava kapellimestari Hannu Linnusta, joka kykenee pitämään jännitteen yllä mestarillisesti. Wagner itsekin puhuu siitä, kuinka pyrkii soinnin...
Pienen hiljaiselon jälkeen Heikin herkut palaavat, nyt omana blogina. Jatkan entisillä linjoilla, sen vuoksi slogankin pysyy samana: Raavaan mielen ruokaa. Tulen siis vastakin kirjoittamaan ruoasta. Mutta kirjoitan myös muista minlle läheisistä aiheista, kulttuurista, etenkin oopperasta, mutta miksipä ei jostakin muustakin. Saattaapa joku kirjoitus sivuta yhteiskunnallisiakin asioita eli annan itselleni...