Onni on uusi ruokalista lähibistrossa

Kirjoitin alkuvuodesta, kuinka loistava juttu on, että kodin lähelle perustetaan erinomaista ruokaa tarjoava korttelibistro. Tämä ilohan on Tampereen Tampellassa oleva ravintola Viila, jossa kaikki muu on mutkatonta paitsi ruoka – se on ammattitaidolla ja intohimolla valmistettua. Itsekin ruokaa laittavana ihmisenä arvostan erityisesti sitä, että Viilan keittiössä tehdään sellaisia temppuja, jotka kotikeittiössä ovat käytännössä lähes tekemättömiä, kuten graavattua munankeltuaista.

Astelimme keskiviikkoiltana pienen tovin jälkeen Viilaan. Hyväntuulinen tarjoilija tunnisti meidät jo ovelta, mikä lämmitti mieltä. Hän hihkaisi: ”Tervetuloa, meillä on tänään otettu uusi ruokalista käyttöön!”

Se olikin ilouutinen, sillä näissä erinomaista ruokaa tekevissä ravintoloissa ruokalista on usein lyhyt. Eikä sitä samoja ruokia ihan alvariinsa halua syödä, olivatpa ne miten herkullisia tahansa.

Keittiöpäällikkö Arto Lappalainen on jälleen tehnyt erittäin herkullista työtä. Vanhasta listasta ovat uudelle listalle siirtyneet Viilan sliderbugerit ja munkit. Muu on uutta.

Alku- ja pääruoissa on liha-, kala- ja kasvisvaihtoehdot.

Me maistoimme Arton suosituksesta tartarin. Tavoilleen uskollisena Arto oli loihtinut raakalihan kumppaneiksi pikkelöityjä sinapinsiemeniä, wasabimajoneesia ja graavattua keltuaista. Makuyhdistelmä oli hurmaava.

Jotakin maun herkkyydestä kertoo, että juomasuositus oli itävaltalainen Sepp Moselin Gûner veltliner. Viini on joskus tartarin kanssa ongelmallinen sen vuoksi, että loppumauksi nousee epämiellyttävä metalli. Sen vuoksi olut sopii usein raakalihapihville. Nyt maut olivat niin herkkiä, ettei olut olisi sopinut lainkaan. Sen sijaan Grûner veltliner loi erinomaisen makuyhdistelmän.

Maut olivat niin herkkiä, ettei olut olisi sopinut lainkaan.

Pääruoaksi maestro Arto suositteli siikaa, miso-voikastiketta, pikkelöityä kukkakaalia ja lehtikaalisipsiä. Siika oli taiten paistettu juuri sopivan kypsäksi. Miso-voikastike oli herkullinen, ja antoi hieman itämaista twistiä. Pikkelöidyt kukkakaalit toivat raikkautta ja lehtikaalisipsi miso-voikastikkeen kanssa räjähteli hauskasti suussa.

Samainen Grüner veltliner oli oiva suositus myös siialle.

Arto on sanonut, että jälkiruoat ovat hänen juttunsa. Mustaherukkavispipuuro, mallasjäätelö ja kristallisoitu tumma suklaa ovat loistava modernisointi suomalaisista perinnemauista vispipuurosta ja mämmistä.

Mustaherukan ihana aromi ryydittää vispipuuroa, josta ainakin ikäiselleni nousee niin rakkaita lapsuusmuistoja, että kyynel meinaa vierähtää poskelle. Mallasjäätelöön puolestaan tulee maltaista hieman mämmimäinen aromi, toki vain hyvin hentona viittauksena. Kruununa tumman suklaan syvyys.

Hilpeän kodikasta herkuttelua!