Olipa mielenkiintoista palata Mariinski-teatterin Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogian (Ring) jälkeen katsomaan Metropolitanin versiota sen toisesta oopperasta, Valkyyriasta. Metropolitan esittää tänä keväänä uudelleen Robert Lepagen vuosina 2010-2013 ohjaaman Ringin. Valkyyria on maailmanlaajuisen elokuvateatterilevityksen The Met Live in HD -ohjelmistoa.
Kun en ole niitä (ainakaan vielä), jotka kiertävät ympäri maailmaa katsomassa Ringin eri versioita, hämmästelen, kuinka erilainen Metropolitanin Ring on Mariinskin vastaavaan verrattuna. Molemmat ovat loistavia, mutta tyylillisesti hyvin erilaisia. Mariinskin versiossa korostuu mytologia, Metropolitanissa psykologia. En osaa asettaa versioita paremmuusjärjestykseen. Olen kuin koira, joka innokkaasti hyväksyy kaikki tutut ystävikseen. Minäkin innostun aina, kun näen hyvin tehtyä oopperaa.
Robert Lepage korostaa henkilöiden välisiä suhteita. Sen vuoksi olisikin kiinnostavaa nähdä koko tetralogia, sillä kaikki palautuu siihen, että Wotan syyllistyy ahneuteen ja ryöstää Reinin kulta-aarteen. Siitä käynnistyy tapahtumien vääjäämätön kulku, jossa Wotan joutuu lopulta näkemään, että hänen ahneutensa (ja tarve saada maksetuksi jättiläisille Walhallan rakentamisen aiheuttamat kulut) lopulta johtaa jumalien tuhoutumiseen.
Wagner antaa varauksettoman tukensa Siegmundin ja Sieglinden rakkaudelle. Suuren osan ensimmäisestä näytöksestä täyttääkin Siegmundin (tenori Stuart Skelton) ja Sieglinden (sopraano Eva Maria Westbroek) rakkauden ylistys, joka etenee huikaisevan kauniina, herkkänä ja koskettavana. Molempien äänet soivat lyyrisinä, eivät lainkaan mahtipontisina. Kohtauksen intiimiyttä lisää myös se, että elokuvaversiossa käytetään runsaasti lähikuvaa.
Lopulta Siegmund, jonka nimen Sieglinde on hänelle antanut ymmärrettyään, että kyse on hänen kateissa olleesta veljestään, vetää isänsä Wotanin puuhun lyömän miekan irti ja osoittaa näin jumalaisen voimansa lähtiessään taistelemaan Hundingen (basso Gûnter Groissböck) joukkoja vastaan. Wälsungien mahtisuku on saanut takaisin voimansa.
Wotan oli jo ehtinyt sopia tyttärensä valkyyriapäällikkö Brünnhilden kanssa, että tämä pitää taistelussa huolta poikansa Siegmundin voitosta. Hävittyään kotiottelun Frickkalle (jumalillakin on vaimonsa)(sopraano Jamie Barton) Wotan joutuu perumaan käskynsä ja määräämään, että Brünnhilde huolehtiikin siitä, että taistelun voittaa Hunding ja Siegmund saa surmansa.
Jotakin murtuu nyt lopullisesti.
Brünnhilden ja Siegmunden kohtaaminen on hyvin herkkä. Laulu on äärimmäisen kaunista ja puhuttelevaa. Sopraano Christine Goerke kykenee erittäin hienovaraisella tavalla osoittamaan, kuinka vaikeaa hänen on kertoa Siegmundille tämän tulevasta kuolemasta. Siegmunden rakkaus Sieglindeä kohtaan saa hänet muuttamaan kantansa ja asettumaan isänsä ehdotonta määräystä vastaan. Hänhän ei ole vapaa, vaan isänsä tahdon välikappale, joka ei koskaan aiemmin ole rikkonut isänsä tahtoa vastaan. Jotakin murtuu nyt lopullisesti.
Kolmas näytös alkaa kuuluisalla Valkyyrioiden ratsastuksella. Tämä Ring ja Valkyyria muistetaan Carl Fillionin suunnittelemasta ”Ring-koneesta”. Se on 24 valtavasta alumiinipalkista rakennettu koko lavan täyttävä, akselin varassa liikkuva elementti, joka muuntuu liikkumisensa ja valaistussuunnittelun avulla mitä erilaisimmiksi visuaalisiksi aiheiksi. Koneesta, Ex Machina, tuli Lepagen ryhmän tavaramerkki ja oopperailmaisun uudistaja, joka tässä kohtauksessa on valjastettu ratsuiksi, joilla hurjat valkyyriat ratsastavat.
Näissä Finnkino-versioissa on myös se hauskuus, että pääsee kurkistamaan näyttämön taakse. Nyt se oli erityisen mielenkiintoista, sillä tämä kone on aivan oma lukunsa oopperalavasteena, joka vaatii sekä teknologiaosaamista että lavastemiehiä. Mikäli muistan oikein, kone on niin painava, että se vaati Metropolitanin lavarakenteiden perusteellista vahvistamista.
Kolmas näytös on sitten Wotanin ja Brünnhilden duetto, jossa Wotanin (bassobaritoni Greer Grimsley) epätoivo muuttuu käsinkosketeltavaksi. Hän joutuu myöntämään Brünnhildelle ja itselleen toimineensa kaikkia periaatteitaan vastaan. Hän ymmärtää, että antoi Brünnhildelle käskyn, jota tämä ei voinut noudattaa. Hän oli joutunut omaan ansaansa ja oli sen vuoksi menettämässä valtansa ja nyt hän joutuisi luopumaan rakkaimmasta tyttärestäänkin.
Seuraavaa tuotantokautta (Ringin kolmas ooppera Siegfried) ennakoi pitkä keskustelu siitä, että syvään uneen nukutettu Brünnhilde täytyy suojata sellaisella keinolla, jonka pystyy rikkomaan vain todellinen sankari. Lavastekone muuttuu tulen ympäröimäksi vuorenhuipuksi, jonne Brünnhilde jää nukkumaan, kun pettynyt ja jumalisuutensa menettänyt Wotan lyyhistyy maahan. Greer Grimsley tekee taitavan näyttelijätyön Wotanina, vaikka en hänen äänenkäytöstään erityisesti innostu.
Kyllähän Valkyyriassa on myös Wagnerin tavaramerkkinä pidettyä mahtipontisuutta, mutta ennen kaikkea tässä versiossa on psykologista jännitettä, hyvin herkkäviritteisiä ja syviä syyllisyyden, pettymyksen, itsesyytösten, mutta myös rakkauden, kaipuun ja kiintymyksen tunteita, joita tämä tekijäjoukko äärimmäisen taitavasti ja koskettavasti ilmaisee.
Pariisin oopperan taiteellisen johtajan tehtävästä pian Wienin valtion oopperan taiteelliseksi johtajaksi siirtyvä kapellimestari Philippe Jordan on rakentanut musiikillisesti hyvin hienoviritteisen tulkinnan, jossa laulullisuus korostuu.
Kuva: Richard Termine/Met Opera