Jos Valkyyrian jälkeen oli vielä hieman epäileväinen olo siitä, onko Mariinskin Ring aivan parasta ykkösluokkaa, Siegfried karisti nämä epäilykset.
Mariinskilla on tarjota nimiroolin laulajaksi aito Heldentenor eli sankaritenori, jollaista tämän äärimmäisen vaativan roolin menestyksekäs esittäminen vaatii. Mikhail Vekua on loistelias Siegfried, jonka kirkas, teräksinen tenori soi uljaasti, mutta myös herkästi ja haikeasti. Äänivarat eivät yli viiden tunnin laulamisen jälkeenkään ehtyneet. Vekua pystyi vielä oopperan lopussa vahvistamaan lauluaan laulaessaan Brünnhilden kanssa yhteistä pitkää lemmenduettoa.
Vekua väläytteli taitojaan jo Reininkullassa tulen jumala Logena.
Mikhail Vekuan erinomaisuutta lisää se, että hän on verrattain nuori ja erittäin liikkumiskykyinen laulaja, jonka olemuksessa on nuoruuden huimapäisyyttä, uhoa ja kokemattomuutta, jota Siegfriedin uskottava esittäminen edellyttää. Notungin takomisessa on juuri sitä päättäväisyyttä ja uhmaa, jota Siegfriedissä pitääkin olla.
Siegfriedhän on Siegmundin ja Sieglinden poika. Hunding tappaa Siegmundin Valkyyriassa ja Brünnhilde auttaa Sieglinden pakoon. Sieglinde kuolee synnytyksessä, ja orpo Siegfried annetaan Alberichtin veljen Mimen (Andrei Popov) kasvatettavaksi.
Myös Popov tekee Mimenä erinomaisen roolin. Hän ei ole mikään rakastava isäpuoli vaan oman katkeruutensa ja ahneutensa turmelema piruparka. Popov oli Mime myös Reininkullassa.
Mimessä ja Albereichissä tulee esille yksi Wagnerin pimeistä puolista. Hän on näissä hahmoissa kuvannut juutalaisia kurjina, kieroina ja ahneina eli päästänyt juutalaisvihansa valloilleen. 1800-luvullahan juutalaisviha kasvoi kaiken aikaa Euroopassa saaden järkyttävät mittasuhteet Hitlerin Saksassa.
Yhtä kaikki Andrei Popov tekee osuvan Mimen, sekä laulullisesti että hahmona. Siegfriedin ja Mimen työskentely on ensimmäisessä näytöksessä saumatonta, nasevaa ja juuri niin energistä kuin Siegfriedissä tuleekin olla.
Myös Wotan (Jevgeni Nikitin) on sama kuin Reininkullassa, mutta nyt hän kulkee valepuvussa Vaeltajan hahmossa saadakseen hankittua tietoa Siegfriedistä, josta odottaa pelastajaa jumalten tuhoutumisen lähestyessä. Hänenkin äänensä tuntui Siegfriedissä soivan kauniimmin kuin Reininkullassa.
Toisessa näytöksessä Siegfriedin runollisuus ja herkkyys pääsevät upeasti esille, kun hän säälii kohtaloaan isättömänä ja äidittömänä yksinäisenä kulkijana. Surmattuaan Farnerin (Gennady Bezzubenkov), Valkyyrian Hunding), joka taikakypärän avulla on muuttanut itsensä lohikäärmeeksi ja maistettuaan lohikäärmeen verta Siegfried saa yllättävän ominaisuuden ja kykenee ymmärtämään lintujen laulua. Niinpä Anna Denisovan livertelevä lintunen johdattaakin Siegfriedin vuorelle, jossa Brünnhild nukkuu tulen suojaamana syvää untaan.
Matkalla vuorelle Siegfried kohtaa Wotanin. Siegfried ei suostu kunnioittamaan vanhaa ylijumalaa. Syntyy riita ja Sigfried katkaisee miekallaan Notungilla Wotanin keihään. Jälleen pienin nautittava yksityiskohta: Äsken uljaasti keihästä kantava Wotan muuttuu vanhukseksi, joka kulkee kahdeksi kepiksi muuttuneen keihään kappaleen tukemana. Valta on vaihtunut, vaikka Siegfried nuoruuden uhossaan on tästä vielä täysin tietämätön.
Valta on vaihtunut.
Vaaroja kohdatessaan Siegfried on peloton, sillä hän ei vielä ole oppinut tuntemaan pelkoa eikä näin ymmärrä edes välttää vaaroja.
Vasta kohdatessaan nukkuvan Brünnhilden (Jekaterina Shimanovich, Valkyyrian Sieglinde) hän ensimmäistä kertaa tuntee pelkoa – naisen edessä. Kokematon poikaparka ei todellakaan ole mikään naistenmies. Suudelmallaan hän herättää Brünnhilden ja menee saman tien piiloon katsomaan valkyyrian heräämistä. Alkaa pitkä lemmenkohtaus, joka hakee oopperakirjallisuudessa vertaistaan. Kiviset jumalatkin kumartavat uuden maailman hallitsijaparille.
Siegfriedin jälkeen ei jäänyt mitään epäselvyyttä, kannattiko Mariinskiin tulla kuuntelemaan Nibelungin sormusta!