Camilla Nylund loistaa Toscana
Katselin, että olen edellisen kerran kirjoittanut oopperasta helmikuussa 2020, siis yli puolitoista vuotta sitten. Kyllähän tässä on eletty ja toimeen tultu, mutta jotakin elämästä on puuttunut – ooppera.
Vierailimme Wienissä syyskuussa Wienissä. Saimme Wienin Staadoperaan liput La Traviataan. Pääroolin lauloi upea eteläafrikkalaissopraano Pretty Yende, jota kuulin nyt ensimmäisen kerran luonnossa. Aiemmin olen saanut ihastella häntä elokuvateatterissa Metropolitan live esityksissä.
Wienissä oli päädytty moderniin versioon, mikä La Traviataan sopiikin, olihan se myös ensi-illassa ajoitettu omaan aikaansa, joten se ei ole epookki, joka liittyy johonkin tiettyyn historialliseen aikaan.
En aivan lämmennyt ohjauksssa käytettyyn videoseinään, jota kaiken aikaa kierrettiin. Minusta se söi keskittymistä musiikista, eikä draamakaan päässyt täysin oikeuksiinsa. Mutta Pretty Yenden juhlaa se oli alusta loppuun. Sitä ei käy kieltäminen.
Jos oli La Traviata Pretty Yenden juhlaa, Kansallisteatterin Tosca oli Camilla Nylundin juhlaa. Tämä Cristof Loyn ohjaama versio tuli ohjelmistoon 2018 ja korvasi edellisen, vuonna 1995 ohjatun version. Saattaa olla, että produktion tuttuus antoi mahdollisuuden keskittyä normaalia enemmänkin seuraamaan Camilla Nylundin työskentelyä.
Olen saanut vuosien mittaan seurata Camilla Nylundin esiintymisiä eri puolilla Eurooppaa, eikä hän ole koskaan pettänyt. Nytkin hämmästelin sitä linjakkuutta, jolla Nylund läpi koko esityksen lauloi. Camilla Nylund osaa huippuammattilaisen tapaan jättää oman persoonansa taka-alalle ja tuoda esille roolinsa karaktäärin. Kaikki oleellinen kuuluu laulussa, mitään turhaa ei tehdä, eikä ylinäytellä. Juuri se tekee Camilla Nylundin tekemistä hahmoista uskottavia ja koskettavia. Tämä Tosca kannattaa nähdä jo pelkästään Camilla Nylundin vuoksi!
Toiset pääosien esittäjät Scarpia ja Cararadossi ovatkin samat kuin vuonna 2018 eli baritoni Tuomas Pursio ja tenori Andrea Carè. Molemmat tekevät omat roolinsa erinomaisesti, mutta ainakin näkemässäni esityksessä he jäävät selvästi Camilla Nylundin varjoon. Mielestäni syynä on juuri Nylundin laulun pettämätön linjakkuus, johon kumpikaan miehistä ei yllä.
Musiikin johto on oopperan päävierailija Patrick Fournillierin varmoissa käsissä. Hän johti esitykset myös 2018.