Vanhan pellavakutomon tiloihin, aivan kosken partaalle on avattu ravintola, joka ei nimellään konstaile: Ravintola Tampella. Se on ruokaravintolaksi sikäli harvinainen, että se on auki myös sunnuntaisin. Siitä ensimmäinen plussa.
Tilat ovat upeat. Vanha teollisuuskiinteistö on korkea ja ilmaa riittää joka suuntaan. Sisään tullessa huomio kiinnittyy suureen, aitoon villamattoon, jonka päällä kelpaa seisoskella ja odottaa ohjausta pöytään.
Adventtipimeässä ei pääse ihailemaan maisemia, mutta Tammerkoski virtaa aivan ulkoseinää myöten, joten upeampaa miljöötä saa etsiä.
Sijainti tekee oikeutta laaturavintolalle.
Alkuruokalistalta löytyy kuusi ruokalajia. Valitsimme Törngrenin tapaslautasen, jossa on maistiaiset kolmesta alkuruosta: Lankavaraston lohesta, Portinvartijan porosta ja Pellavatehtaan punajuuresta.
Lankavaraston lohi sisältää lohipastramia, pikkelöityä fenkolia ja ruohosipulivaahtokastiketta. Annos on kovin miedon makuinen, mikä johtuu liiankin varovaisesta suolan käytöstä. Ainekset sinällään ovat maukkaita, fenkoli suorastaan erinomainen.
Portinvartijan poron savuporo on hyvää, kuten savuporo on, mutta mousse olisi kaivannut hieman lisää voimaa.
Maukkain alkupaloista oli Pellavatehtaan punajuuri, jossa balsamicon kera paahdettu punajuuri oli suussa sulavaa. Tuttu yhdistelmä sinihomejuuston kera on pommin varma. Ahlmanin tilan sinihomejuusto on sekin ensiluokkaista.
Pääruoaksi otimme alkupalalistalta Teollisuusmies Ramsayn etanaleivän ja vuohenjuustosalaatin.
Etanat oli kuumennettu perinteiseen tapaan valkosipuli-persiljavoissa, mutta annos oli laitettu maalaissämpylän sisälle koverrettuun tilaan ja kuorrutettu juustolla. Erinomainen ruoka, kun ulkona on pimeää ja tuuli ujeltaa. Annos on alkuruoaksi todella täyttävä etenkin, jos syö myös sämpylän, johon valkosipulivoi on ihanasti imeytynyt. Mutta toimi erinomaisesti pääruokana.
Salaatit on toteutettu niin, että sama salaattipohja on tarjolla neljän eri vaihtoehdon: häränpihvin, lohen, broilerin rintafileen tai paistetun vuohenjuuston kera.
Salaatti on iso, kuten pitääkin. Raaka-aineet ovat tuoreita ja raikkaita. Erityismaininta siitä, että pohjana oli käytetty useita eri salaattilaatuja, mikä on liiankin harvinaista. Minun makuuni salaatti oli hieman liiankin makeaa, mutta niin hyvää, etten siitä moiti.
Pääruokalista on pihvipainotteinen, peräti neljä annosta, joissa raaka-aineena naudan filee. Lisäksi haudutettua karitsan potkaa, ylikypsää porsaankylkeä. Kaloina tarjolla siikaa ja nieriää sekä kiinnostava kasvivarras. Valintamme ei siis kohdistunut pääruokiin, joten en ryhdy niitä sen enempää kommentoimaan.
Jälkiruokalistalta löytyvät karpaloposset, köyhät ritarit, uunijäätelö ja suklaa.
Melko suppea viinilista on yllättävänkin Espanja-painotteinen, mikä toki pääruokien pihvivaltaisuuden vuoksi on perusteltuakin.
Adventtisunnuntaina suosio oli päässyt yllättämään niin, että ruokia jouduttiin odottamaan monessa pöydässä sietokyvyn rajoille saakka, mutta ystävällinen tarjoilija muisti antaa myös meriselityksen. Muutama yllättäen tullut isompi seurue oli ruuhkauttanut keittiön.
Positiivinen ongelma. Ehkä sen ymmärtää myös siksi, että Tampereellakaan ei sunnuntaisin ole auki juuri yhtään kunnollista ruokapaikkaa. Kysyntää olisi.