Päätimme pitää pienen tauon matkaraportoinnissa – ja kerätä hieman kokemusta siitä, millaista on hitailla junilla matkustaminen Espanjassa. Se on hidasta, etäisyydet ovat pitkät ja raideosuuksilla tuntuu olevan melko paljon nopeusrajoituksia.
Ensimmäinen hidas matkamme oli Madridista Meridaan. Merida on noin 50 000 asukkaan kaupunki ja Extremaduran alueen pääkaupunki Lounais-Espanjassa. Sen verran pieni paikkakunta, etteivät nopeat junat pysähdy siellä.
Merida on ylpeä menneisyydetään. Kaupunki on siisti ja viehättävä. Siellä on roomalaisajan museo ja melko laaja roomalaisaikainen amfiteatterialue. – kaupungin tärkein vetonaula.
Vierailumme osui sunnuntaille ja museo oli kiinni. Kurkistelimme aidan raosta amfiteatterialuetta.
Valitsimme Meridan yöpaikaksi, sillä sinne matka-aika oli noin viisi tuntia. Se oli puolessa välissä matkalla Sevillaan.
Taas vertailua. Nopealla junalla Madridista Sevillaan pääsee vajaassa kolmessa tunnissa, mutta hitailla junilla matka taittuu kahtena päivänä noin viiden tunnin ajan. Jälleen törmäsimme siihen, että Interrailappin aikataulutiedot eivät ole samat kuin mitä asemalla kerrotaan.
Maisemia tulee katsotuksi paljon huolellisemmin.
Hitaiden junien ehdoton vahvuus on se, että maisemia tulee katsotuksi paljon huolellisemmin.
Meridan seutu on huomattavasti viljavampaa kuin kuiva ylänkö Barcelonan ja Madridin välillä. Oliiviviljelmiä riittää silmänkantamattomiin kauniisti kupuilevassa maastossa. Oliivitarhoissa käyskentelee lehmiä ja lampaita.
Meridasta Sevillaan juna kulkee välillä hyvin hiljaa, sillä rataa korjataan. Juna nousee korkealle ylängölle ennen kuin se alkaa laskeutua Sevillaan. Samalla oliiviviljelmät muuttuvat appelsiiniviljelmiksi.
Sevilla on matkamme pääkohde ja tarkoitus. Päätimme nimittäin lähteä tervehtimään poikaamme, joka on kuluvan kevään eurooppalaisten yliopistojen Erasmus-vaihdossa Sevillassa. Olemme vuokranneet airbnb-asunnon viikoksi. Asunto osoittautui erinomaiseksi. Se oli vanhan kaupungin laidalla lähellä suosittua Hercules- aukiota.
Sevilla on kiehtova kaupinki. Sen vanha kaupunki on poikkeuksellisen suuri alue, jossa kapeat kujat risteilevät juuri niin kuin ne vanhoissa kaupungeissa tekevät – epäjohdonmukaisesti. En ole koskaan aikaisemmin ollut kaupungissa, jossa vanha osa on näin suuri – koko kaupungin toiminnallinen keskus on vanhaa kaupunkia, jossa yksityisautoilu on luvanvaraista. Kapeilla kujilla kävellään – loputtomasti.
Lämpötila asettuu tähän aikaan vuodesta, tammikuun lopulla, vajaaseen 20 asteeseen. Aurinko lämmittää ihanasti. Lämpötila on suomalaiselle juuri sopiva. Myöhemmin keväällä ja kesällä lämpö alkaa käydä meikäläiseen makuun liian kuumaksi.
Sevillasta teimme päiväretken Cadiziin. Matka kesti puolitoista tuntia suuntaansa. Cadiz oli aamupäivällä läpitunkemattoman sumun peittämä. Vähitellen aurinko alkoi kuivattaa sumua ja silmiemme eteen avautui huikea merinäkymä Atlanttille.
Cadiz on yksi Euroopan vanhimpia kaupunkeja, jonka foinikkialaiset perustivat noin tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Aivan näin vanhaa historiaa kaupungista ei löydy. Silti on helppo ymmärtää, miksi Cadiz on kiinnostanut jo muinaista merenkulkijakansaa, sillä kaupungin niemi on vain kapealla kannaksella kiinni mantereessa. Se on erinomainen, luonnollinen linnoitus. Kaupunkia kiertää rantamuuri ja jalankulkubulevardi, josta pääsee ihailemaan merta.
Ihastuimme Cadiziin niin, että päätimme tulla kaupunkiin matkamme loppuvaiheessa, ja luopua kokonaan käynnistä Cordobassa.
Kirjoitan tätä Sevillan asemalla. Meille tuntemattomasta syystä yksi junavuoro Granadaan on peruttu ja asemalla täytyy tappaa aikaa muutama tunti. Sekin on yksi interrail-matkustamisen piirteitä.
Meillähän on 1. luokan interrail-liput. Mietin, onko se järkevää, jos aikoo liikkua paljon Espanjassa, sillä hitaissa junissa ei ole ykkösluokkaa lainkaan. Nopeissa junissa lisämaksu on melko korkea. Ehkä Espanjaa varten riittäisi 2. luokan interrail-lippu mainiosti.
Asemalle kannattaa tulla hyvissä ajoin. Etenkin isojen kaupunkien asemat ovat todella suuria ja joskus sekavia. Aikaa oikean lähtöraiteen löytämiseen saattaa kulua yllättävän paljon. Paras esimerkki tästä on Pariisin Montparnassen asema, jossa on neljä eri lähtöterminaalia. Mitään sellaista näyttöä emme löytäneet, jossa olisi kerrottu, mistä terminaalista mikin juna lähtee. Se mainitaan paikkalipussa, kunhan vain osaa lukea sitä. Montparnassella myös siirtymiset metrosta asemalle ja aseman sisällä vievät kauan.
Madridin pääasemalla nopeiden junien lähtöraiteet ovat paraatipaikalla. Hitaat junat lähtevät sivummalta. Oikean paikan löytäminen vaatii hieman kärsivällisyyttä, mutta kun löytää sanat: media distancie, alkaa olla jäljillä. Hitaisiin juniin ei ole samanlaista turvatarkastusta kuin nopeisiin juniin.
Jos liikkuu nopeilla junilla 1. luokassa, ainakin suurimmilla asemilla on käytettävissä samanlaiset lounge-tilat (sala Club) kuin lentokentillä. Niihin pääsemiseen ei riitä 1. luokan interrail-lippu, niihin vaaditaan 1, luokan paikkalippu.
Jos Saksassa paikkalipun varaaminen netistä sujui melko helposti, emme ole onnistuneet tekemään verkkovarauksia sen enempää Ranskassa tai Espanjassa. Olemme turvautuneet asemien lipunmyynteihin. Niissä asiointi on onnistunut hyvin. Miltä tahansa asemalta voi ostaa paikkaliput mille päivälle ja mille välille tahansa. Sen vuoksi asiointi kannattaa tehdä pienillä asemilla, sillä suurten kaupunkien asemilla joutuu jonottamaan todella pitkään. Täällä Sevillassa olemme käyttäneet aikaa jonottamiseen, koska lähtömme viivästyi. Ostimme loppumatkan paikkaliput ensin takaisin Cadiziin ja sitten viimeiselle päivällä Cadizista Madridiin, vaikka sinne on vielä viikko aikaa.