Ennakkoon en ymmärtänyt oopperaväen kohkaamista CircOperasta, jossa estradille nousevat sirkustaiteilijat ja oopperataiteilijat. Arvelin, että luvassa on jonkinlainen kavalkadi tai potpuri, jossa sirkustemppuja esitetään sinänsä hyvän oopperamusiikin siivittämänä.
Olin ennakkoluuloinen ja väärässä. Yhteistyötä ja yhteenliittymiä oli haettu syvemmältä. Vaikka musiikki olikin valtaosaltaan tuttua, osa oopperan suuria aariahittejä, ne muodostivat ehjän kokonaisuuden ja täydensivät näyttämön tapahtumia. Mikä parasta, esityksissä oli myös paljon huumoria, välillä taitavasti kätkettynä, välillä avoimen hilpeänä, vaikka varsinaisia pellenumeroita ei nähtykään.
Poimin muutaman esimerkin itseäni eniten koskettaneista ohjelmanumeroista.
Mika Pohjonen ja Ville Rusanen panivat parastaan Bizetin Helmenkalastajien Zurgan ja Nadirin aariassa.
Verdin Trubaduurin Mustalaisten kuorossa puolestaan osoitettiin, kuinka ajoitus on kohdallaan, kun Mikko Karhu teki musiikin tahdittamana huimia liikesarjoja trampoliinilla.
Huumori kukki parhaimmillaan Rimski-Korsakovin Kimalaisen lennossa, kun tuubisti Simo Finne nostettiin soittamaan korkealle katsomon yläpuolelle.
Koit Soaseppin esittämässä Musorgskin Laulussa kirpusta Mikko Karhu esitti hyvin ilmeikkään ohjelman suurten jumppapallojen kanssa, ja jälleen tarkasti musiikin kanssa synkronissa.
Mika Pohjonen puolestaan osoitti, että laulaa voi vaikka päällä seisten Straussin Mustalaisparonin aariassa.
Hanna Rantalan laulaman iki-ihanan Stöltselin Bist du bei mir -aarian tahdissa puolestaan Sanja Kosonen tanssi nuoralla ja sai kaiken näyttämään kepeääkin kepeämmältä, vaikka aiheuttikin sydämentykytyksiä leikkiputoamisillaan, kuten sirkuksessa on tapana.
Jotakin tavattoman koskettavaa oli odottamassa vielä esityksen aivan lopussa. Hanna Rantala ja Ville Rusanen lauloivat Ponciellin herkän ja hartaan aarian oopperasta La Giogonda, kun samaan aikaan ilma-akrobaatit Viivi Roiha ja Aourell Krausse kieppuivat korkeuksissa köyden varassa. Vaikka huomio toki kiinnittyi siihen, miten taidokkaasti akrobaatit liikkuivat ja pitivät itseään ja toisiaan kiinni pelkän köyden varassa, katsojalle välittyi myös jotakin paljon merkityksellisempää. Jotakin siitä, kuinka haurasta, mutta samalla kaunista kahden ihmisen yhteinen liike on, jonkinlainen allegoria elämästä.
Halki esityksen Kati Pikkarainen ja Victor Cathala olivat kulkeneet hieman hassunkurisena, mutta toisistaan lumoutuneena parina eri ohjelmanumeroiden välissä Massenetin Thaisin meditaation säestyksellä.
Viimeisenä numerona he esittivät järkyttävän akrobatiaohjelman samalla kun Meditaatio esitettiin kokonaan. Arvelen, että jonkun muunkin silmännurkasta saattoi vierähtää kyynel, niin väkevästi siitä heijastui sanoma ihmisenä olemisesta, ihmisen kaipauksesta toisen ihmisen luo ja täyttymyksestä, jonka kaksi erilaista ihmistä voivat kokea löydettyään toisensa.
Onnistuminen on aina monen tekijän summa. Koko esityksen musiikki oli huolella valittu. Jere Erkkilä oli kyennyt ohjaamaan saumattomasti etenevän kokonaisuuden sinänsä aika eriparisista elementeistä, joiden nivominen yhteen vaati oivaltavuutta ja herkkyyttä. Ennen kaikkea uskon onnistumisen salaisuuden olevan siinä, että kaikki esiintyjät olivat samassa veneessä, tasa-arvoisina ja toisiaan, toistensa ammattitaitoa ja taiteellisuutta, kunnioittavina oman alansa taitajina. Se välittyi katsomoon, jossa lauantain päivänäytöksessä oli ihastuttavan paljon lapsia yleisönä.