Richard Wagnerin Die Meistersinger von Nürnberg eli Nürnbergin mestarilaulajat on Wagnerin ainoa teos, jossa ei ole vahvaa mytologista juurta. Ooppera kertoo 1500-luvun Nürnbergistä, jossa taiteesta, erityisesti laulusta, oli tullut tärkeä harrastus käsityöläisten keskuudessa. Oopperan päähenkilö on hänkin historiallinen henkilö, suutari, runoilija ja laulaja Hans Sachs, jonka tuotantoa myös Gothe ylisti.
Wagnerin ystävät vaativat, että Wager säveltäisi jonkin helpomman, kepeämmän ja lyhyemmän oopperan. Niinpä Wagner otti aiheeksi hyvin tuntemansa minne-lauluperinteen Saksassa. Hauskuuden laita on vähän niin ja näin eikä lyhyydestä ole tietoakaan. Nürnbergin mestarilaulajat kestää väliaikoineen kuusi tuntia. Se on pisin yhtäjaksoisesti esitettävä ooppera.
Oopperassa vanha ja uusi ovat törmäyskurssilla.
Oopperassa vanha ja uusi ovat törmäyskurssilla. Mestarilaulajien kilta vaalii vanhaa minne-lauluperinnettä, jossa lauluille on asetettu tarkat säännöt siitä, kuinka ne on rakennettava ja kuinka ne pitää esittää.
On päätetty järjestää laulukilpailu. Koelauluun osallistuu myös ritari Walther von Stolzing, joka on lahjakas laulaja, mutta ei tunne perinnettä. Sen vuoksi killan sihteeri Sixtus Beckmesser löytää laulusta niin paljon virheitä, ettei Walther pääse osallistumaan kilpailuun.
Killan mestari Hans Sachs kuitenkin panee merkille nuorukaiset lahjakkuuden ja kyvyt ja päättää opastaa häntä. Ensin tosin opastajana on Sachsin suutarioppipoika David, joka nousukasmaisesti kertoo vain siitä, kuinka vaikeaa todellinen laulaminen on.
Tarinaan kuuluu tietysti myös rikkaan kultasepän Veit Pognerin tytär Eva, johon Walther, mutta myös Beckmesser ja Sachs ovat rakastuneet.
Kun tiedetään, mikä rooli Wagnerilla on oopperataiteen uudistajana, ei tarvitse kovin paljon miettiä, kun huomaa, että tästä oopperassa juuri on kyse: Wagner on laulutaiteen uudistaja Walther, jota perinteisen oopperataiteen puritaanit eivät hyväksy. Sixtus Beckmesserin esikuva on niin ilmeinen, wieniläiskriitikko Eduard Hanslick, että Hanslick itsekin piti hahmoa loukkauksena itseään kohtaan.
Wagner kunnioittaa Hans Sachsia.
Wagner kunnioittaa Hans Sachsia historiallisena hahmona. Staatoperan Andrea Mosesin (ensi–ilta 2015) ohjauksessa tämä näkyy myös siinä, että Hans Sachsin koti viittaa syvään oppineisuuteen ja lukeneisuuteen. Hänen kirjastonsa on laaja huolimatta siitä, että hän on ammatiltaan suutari.
Sachs asettuukin oppinutta Beckmesseriä vastaan. Kuullaan maukas kohtaus, jossa Beckmesser sonnustautuu vanhaan minne-laulajan asuun esittääkseen balladin ihailunsa kohteelle Evalle. Samaan aikaan suutari Sachs hakkaa nauloja kenkälestin päällä ja sotkee Beckmesserin pasmat perusteellisesti.
Baritoni Wolfgang Koch on Hans Sachsina keskeinen hahmo, joka tekee hienon roolin niin laulun kuin näyttelijätyön osalta. Hän tukee nuorta Watheria, ymmärtää tämän lahjakkuuden ja auttaa kilpalaulun ylöskirjaamisessa. Hän myös vetäytyy kilpakosijuudesta huomatessaan, että Evan sydän sykkii Waltherille. Hänen rakkautensa tyttöä kohtaa on pikemminkin isällistä kuin intohimoista.
Baritoni Martin Gantner tekee Sixtus Beckmesseristä arkkikonservaiivihahmon, joka ei ymmärrä luovuudesta mitään, mutta säännöistä sitäkin enemmän. Jo vanhuuttaan raihnainen mies kuitenkin kaipaa nuorta lempeä ymmärtämättä, että se aika on jo takana. Minne-laulu sujuu, mutta hän ei kykene oppimaan Waltherin uutta laulutapaa, vaikka saakin käsiinsä tämän yhdessä Sachsin kanssa tekemän laulun. Hän yrittää esittää sen kilpailussa, mutta laulu muuttuu siansaksaksi ja Beckmesser tulee yleisön edessä nolatuksi.
Waltherin roolin laulavalle tenori Burkhard Fritzille käy tässä esityksessä huonosti. Hän pääsee vasta oopperan lopulla väläyttämään laulajankykyjään, mutta lähes samaan aikaan hänen äänensä sortuu, eikä uusi kaunolaulu pääse koskaan oikeuksiinsa. Sopraano Julia Kleiter Evana laulaa ja näytteleekin hienosti, oppipoika Davidin roolin laulaahyvin kaunisääninen Siyabonga Maqundo ja Magdelenen roolissa mezzo Katharina Kammerloher teki pätevää työtä.
Kapellimestari Daniel Baremboim on tehnyt hauskan roolituksen. Mestarilaulajien killan jäseninä on todellisia vanhoja mestarilaulajia, joista vanhin 95-vuotias Franz Mazura on lavalla pyörätuolissa, koska oli kaatuessaan loukannut itsensä.
Salmiselle ei tuota vaikeuksia tällaisen arvovallan esittäminen.
Yksi näitä mestarilaulajia on itseoikeutetusti Matti Salminen, joka laulaa Veit Pognerin roolin. Rooli sopii Salmiselle kuin nakutettu, sillä Pogner on se, joka määrää tahdin. Laulukilpailut järjestetään hänen rahoillaan ja hän antaa tyttärensä Evan puolisoksi voittajalle, jos se käy myös Evan pirtaan. Salmiselle ei tuota vaikeuksia tällaisen arvovallan esittäminen.
Berliinin Staatoperan solistikuntaan kuuluva Arttu Kataja laulaa Hermann Ortelin roolin ja on komea näky valkoisessa puvussaan.
Nürnbergin mestarilaulajat päättyy siihen, että lauletaan ylistystä saksalaiselle kulttuurille. Se on hyvin isänmaallinen, suorastaan nationalistinen kohtaus. Se johtuu siitä, että oopperan valmistumisen aikoihin (1867-68) Saksa (tai Preussi) oli valmistautumassa sotaan Ranskaa vastaan (1870-71). Sodan seurauksena tapahtui Saksan yhdistyminen. Niinpä Wagner päätti osallistua kansallistunteen nostattamiseen, eihän se muutenkaan ollut hänelle vierasta.
Nationalistisen hehkutuksen katsominen kylmää minua.
Tässä meidän ajassamme, jossa nationalismi taas kerran nostaa päätään, tällaisen nationalistisen hehkutuksen katsominen kylmää minua. Siihen ei saisi taide minkään varjolla ryhtyä.