Nopeat junat ovat muuttaneet kulkuyhteydet Euroopassa. Kun joskus 1990-luvun alussa haastattelin Pariisissa maailman rautatiejärjestön pääsihteeriä (hänestä käytettiin yleisesti vain nimitystä mr. Railway ja hänen toimistostaan näkyi Eiffel-torni) hän totesi, että II maailmansodan jälkeen, kun Eurooppaa jälleenrakennettiin, olisi ollut teknisesti mahdollista rakentaa supernopeat junaradat. Sodan jälkeen ei vaan vielä ymmärretty,...
Antonin Dvorakin ooppera Rusalka soi Pariisin oopperassa Susanna Mälkin johtamana upean värikylläisesti, tarkasti ja huumaavan kauniisti. Kun vielä nimiosan lauloi sopraano Camilla Nylund ja pienen, mutta tärkeän ruhtinattaren roolin Karita Mattila, pariisilaisyleisö oli myyty suomalaisen naisenergian edessä: se osoitti suosiotaan brava-huudoin. Rusalka on oikeastaan ainoa Dvorakin oopperoista, joka on...
Päätettiin lähteä poikaa katsomaan. Sevillaan siis. Ystäväpariskunnan kanssa oli sovittu yhteisestä messu- ja oopperamatkasta Berliiniin. Onhan se aika kaukana Sevillasta, mutta sopiva paikka aloittaa matkanteko. Berliinin päärautatieasema on suuri ja selkeä. Oikea laituri löytyy helposti. Meidän vaunu tulee siihen kohtaan, B:n ja C:n väliin, kuten junan vaunukartta on kertonut....
Berliini on kiistatta Euroopan oopperapääkaupunki, jonka kolme suurta oopperataloa, Staatsoper, Deutsche oper ja Komische oper kilpailevat siitä, kuka tuottaa kokeellisimpia sovituksia perinteisistä oopperoista ja toisaalta uusia oopperaproduktioita oman aikamme parhailta säveltäjiltä. Tammikuun lopulle ajoittuvan vierailun aikana näimme Deutsche operissa Giacomo Puccinin Toscan ja StaatoperassaDo W. A. Mozartin Don Giovannin....
Francesco Cilean Adriana Lecouvreur kuuluu niihin oopperoihin, joka on nimenä tuttu, mutta hyvin harvoin nähty. Syy tähän on se, että oopperassa on upeita aarioita, joita huippusopraanot mielellään esittävät ja joita soitetaan, mutta vuonna 1902 ensiesityksensä Milanossa saanut ooppera on muuten sangen harvoin esitetty. New Yorkin Metropolitanissa sitä ovat vuosikymmenten...