Maanantaina koettiin yksi Savonlinnan Oopperajuhlien suuri tähtihetki, kun lavalle nousi legendaarinen Teatro alla Scala Milanosta. Se on komea sulka tähän kesään kautensa päättävän taiteellisen johtajan Jorma Silvastin jo ennestäänkin monin sulin koristeltuun hattuun.
La Scala toi Olavinlinnaan Giuseppe Verdin harvoin esitetyn Rosvot-oopperan, joka tyylillisesti edustaa italialaista bel canto -oopperaa. Rosvot valmistui vuonna 1847. Mielenkiintoista on, että samana vuonna valmistui myös Macbeth. Rosvot on käytännössä vaipunut unholaan, kun Macbeth on yksi oopperakirjallisuuden hienoimpia teoksia, josta Savonlinnassakin muistetaan Ralf Långbackan loistava versio takavuosilta.
Rosvotkin on nähty kerran aikaisemmin Olavinlinnassa, parikymmentä vuotta sitten Lontoon Govent Gardenin vierailunäytöksenä.
Sinällään ei ole harvinaista, että La Scala tekee vierailuja. Niitä se nimittäin tekee runsaasti. Mutta se valitsee vierailukohteensa huolellisesti. Sen saaminen Savonlinnaan on Jorma Silvastin erinomaisten suhteiden ansiota. Hän kutsui La Scalan johtajan Aleksander Pereiran tutustumaan oopperajuhliin ja Pereira ihastui ainutlaatuiseen ympäristöön ja juhlien tasoon. Loppu olikin sitten kiinni rahoituksen järjestämisestä. Apuun saatiin Jane ja Aatos Erkon säätiö, joka antoi 1,095 miljoonan euron apurahan.
Oopperajuhlat oli varovainen ja sopi vain kolmesta esityksestä. Lippujen kysyntä ylitti odotukset. Ne myytiin loppuun jo viime kesänä heti, kun liput tulivat myyntiin. La Scala on nimenäkin niin tarunhohtoinen, että se halutaan kokea, vaikka tarjolla olisi tuntematon ooppera. Ratkaisu on erinomainen. Olisi tuhlausta, että La Scala tulisi esittämään Rigolettoa.
Rigolettohan on myös oopperajuhlien tämän vuoden ohjelmassa. Ja mikä kiinnostavinta, saman ohjaajan, Sir David McVicarin, tekemänä niin kuin Rosvot. McVicarin saaminen ohjaamaan Savonlinnaan on muuten myös yksi sulista Silvastin hatussa. Rigoletto tehtiin vuonna 2017, mutta vaikka kyse on tänä kesänä uudelleenohjauksesta, josta usein huolehtivat assistentit, McVicar halusi tulla itse tekemään uudelleenohjauksen. Jotakin lumoavaa Savonlinnassa täytyy olla!
Näin makeassa tilanteessa ei voi välttyä tekemästä vertailuja.
Rigoletto, joka valmistui 1851, on Verdin esitetyimpiä oopperoita. Olavinlinnassa esitettävä McVicarin ohjaama ja kapellimestari Philippe Auguinin johtama produktio on erinomainen. Auguin onkin Silvastin luottokapellimestari, joka on viime vuosina ollut jokakesäinen vierailija Savonlinnassa.
Miksi Rigoletto on niin suosittu ja Rosvot lähes unohdettu teos? Siksi, että ooppera on tunteisiin vetoava taidemuoto. Rigoletto on yksinkertaisesti niin koskettava tarina, jossa isän katkeruus ja ylisuojeleva asenne tyttäreen saa karmean päätöksen.
Rosvojenkin tarina on karmea, mutta ei yhtä koskettava.
Katkera pikkuveli Francesco uskottelee isälleen, että isoveli Carlo on kuollut taistelussa. Murheen murtama isä luhistuu järkytyksestä. Francesco ottaa vallan ja yrittää ottaa myös Carlon puolison Amalian omakseen. Pahat teot alkavat riivata häntä unissa.
Amalia löytää sattumalta rosvojoukon päälliköksi ryhtyneen Carlon ja kertoo, mitä on tapahtunut. Lähdetään suvun linnaan, jota Francesco hallitsee. Käy ilmi, että kuolleeksi luultu isä on elossa. Vallanhimoinen Francesco on pistänyt hänet tyrmään kuolemaan. Pappi Moser tietää tilanteen, eikä suostu antamaan synninpäästöä vaan sanoo, ettei Kristuksen sovitustyö koske paatunutta synnintekijää. Francesco surmaa itsensä.
Carlo saa vanhalta isältään siunauksen ja näyttää jo siltä, että Carlo ja Amalia saavat sittenkin toisensa ja elämä hymyilee. Rosvojoukko saapuu paikalle ja muistuttaa Carloa hänen tekemästään elinikäisestä valasta olla rosvojoukon johtaja. Carlo surmaa Amalian tämän toiveesta ja poistuu rosvojoukon kanssa.
Sen pituinen se.
Rosvot on alunperin Friedrich Schillerin kirjoittama näytelmä, josta Verdin hyvä ystävä Andrea Maffei on kirjoittanut libreton. Elettiin sekasortoisia aikoja. Sensuuri oli tiukka. Myös oopperoiden librettoihin kätkettiin vahvoja yhteiskunnallisia kannanottoja. Kun oikeusvaltiota ei tunnettu, hallitsijat hallitsivat alamaisiaan mielivaltaisesti. Rosvoksi ryhtyminen saattoi olla moraalisesti perusteltu valinta, sillä rosvot eivät perustelleet tekojaan oikeuksillaan ja hyökkäsivät usein ennen kaikkea valtaapitäviä vastaan. Tässä valossa Carlon ratkaisu on ylevä. Hän asettaa antamansa valan ja yhteisön oman onnensa edelle.
La Scalan Rosvot on ennen kaikkea laulun juhlaa, draama jää toissijaiseksi. Se on myös La Scalan linja. Laulu on aina etusijalla. Rooleihin valitaan parhaat laulajat. Hienoa laulua kuultiinkin. Ilman huippulaulajia Rosvot olisikin melko pitkäveteinen juttu.
Amalian roolissa oleva sopraano Lisette Oropesa lienee aikamme merkittävin bell canto -sopraano, jonka hurmaava ääni ja täydellinen laulutekniikka tekee hankalasta bell canto -laulamisesta myös käsittämättömän vaivattoman näköistä. Lumoavaa myös katsomon takaosaan saakka.
Tenori Fabio Sartori laulaa Carlon roolin linjakkaasti ja hänen tenorinsa on soiva ja vahva. Eihän tällaisia usein kuule.
Baritoni Massimo Cavaletti on konkari, joka kuuluu maailman ehdottomaan eliittiin ja basso Michele Pertusi on todellinen konkari.
Tenori Francesco Pittari Armiona, basso Alessandro Spina pappina ja tenori Matteo Desole Rollona osoittavat, että jokainen solisti on huippulaulaja, kuten suurten oopperatalojen tyyliin kuuluu.
Lavalla oli koko ajan mykkäroolissa opiskelija, Claudio Pellegrini, jonka tehtävä jäi minulle hieman epäselväksi, ehkä hän toi hieman tapahtumallisuutta muuten melko staattiseen näyttämökuvaan.
Liike oli kuoron ja pienen tanssijajoukon tehtävä. Tälläkin kertaa kuoron liikuttelu tuotti hankaluuksia ja kohtausten väleissä odoteltiin, kun kuoro pääsi asemiinsa tai sieltä pois. Kuoro teki pätevää työtä, mutta eipä oopperajuhlien oman kuoron tarvitse yhtään hävetä La Scalan kuoron rinnalla.
Musiikin johdosta vastasi Michele Mariotti, jonka ura on ollut viime vuodet nopeassa nousussa. Vuonna 1979 syntynyt kapellimestari on jo nyt uransa huipulla, sillä kyllähän La Scalan johtaminen sitä tarkoittaa. Hän tekikin erinomaista työtä niin orkesterin kuin laulajien johtamisessa.
Kuva: Savonlinnan Oopperajuhlat